Olen ollut monta päivää sisällä. Ehkä huominen tuo jo vaihtelun, jos tulee kauppareissu. Siitäkään en ole varma, sillä en tiedä, mitä jääkaapissa on ja mitä ei. Laatikot ainakin loppuivat. Eikä minulla ole minkään ruuan mielitekoa. Eikä juuri muunkaan. Ei edes suklaan, kun piparkakkusuklaakin jo loppui.

Puikoille on päässyt nyt pipo päivässä. Aaton jälkeen olen tehnyt kolme pipoa. Aattona en neulonut. Silloin sain Liverpoolin linnun valmiiksi, ja se oli mieleen pojalleni. Alan siis muokata siitäkin pipoa. Nyt on puikoilla villatakin resori. Tällä kertaa puolisolle. Ennen joulua tein pieniä paketteja, joista osa jäi kuvaamatta. Mutta suunnilleen tällaisia lähti postin ja joulupukin mukana maailmalle:

Puroa ja merinoa: baktus, tumput ja baskeri.

Puroa ja Poppia: baktus ja myssy.

Hahtuvaa ja Isoveljeä: pilkkikintaat.

Puroa ja merinoa: tumput.

Cashmiria ja silkkiä: kaksi pitsihuivia.

Woolia ja Tangoa: sukat ja siililapaset.

Merinoa ja Tangoa: peukalottomat lapaset.

Bambua: mekko 70-senttiselle.

Ja jotakin muuta vielä.

Eilisessä postauksessa arvuuttelin, että SRY:ni olisi ollut R. Tarkoitin koko ajan jotakuta muuta, ei R vaan a. Olitko sinä ystäväni jouluna töissä? Jos olit, tiedän kuka olet! Ja kirjoitan siitä ihan oman postauksen. Siihen sisältyy muuan merkillinen asia.

Sain nauttia eilen hetkisen lapsuuden unelmien joulusta. Minulla oli nimittäin useampi paketti avattavana. Yli puolet niistä oli Ravelryn Joulupakettivaihtoryhmän satoa, ja loput osa niittä puolison perinteistä viittä. Olipas kiva hypistellä ja rapistella. Ja  sitten vielä availlakin. Oli muuten ihana olla mukana tuossa vaihdossa! Mukava laittaa itse pakettia (enpä vielä kerro kenelle) ja itse saada (enkä sitäkään kerro, koska en tiedä, mutta veikkaan erästä R:ää.)

Pakettini tuli jo pari viikkoa sitten, ja se piti piilottaa jonnekin, etten olisi sitä heti avannut. Siellä oli myös taatelikakku vaihtoparin mieheltä. Ja se oli hyvää, siitä on jo puolet syöty, mutta vielä on jäljellä. Paketeista paljastui sitten seuraavaa:

Budapesteja (nami), pieniä kuusenpalloja (ei yhtään liikaa), Järbon kaunista sukkalankaa, jouluteetä ja peltirasia. Ja peltirasiassa oli noiden joulupallojen lisäksi eko-alpakkaa:

Rasiaa voi käyttää oivallisesti säilytykseen. Tuhannen kiitostta, salainen parini, kuka lienetkin. Otan sen kyllä varmasti selville. Onhan sinulla blogi? Jos on,  voin sulkea muutaman vähemmän epäillyn pois.

Pakkasta on toistakymmentä astetta. Valoa sisällä ei juuri ole kynttilöiden lisäksi (mikä näkyy noissa kuvissa), mutta ulkona on kaunis lumipeite. Taloyhtiön neljästätoista asunnosta vain neljässä ollaan kotona. On siis rauhallistakin.  Palaan lahjakutomusten kanssa tuonnenpana. Sitä en tiedä, milloin saan sanotuksi sellaista, mitä oikeasti haluaisin tänne lokikirjaan merkitä.

Joulurauhaa, mielenrauhaa!

Ennätin tottua hemmotteluun tämän syksyn SNY-kierroksen aikana. Takana oli pettymys eräässä muutaman vuoden takaisessa jouluvaihdossa, jossa jäin ilman pakettia (eikä silloin enkeleitäkään ollut) sekä yksi pohjoismainen vaihto, jossa kävi samoin. Mutta näissä SNY-jutuissa on aina ollut onnea. Niin tänäkin vuonna. Kiitos siitä, Pikkumyy!

Kaikki paketit ovat olleet ihmeen ihania, juuri minulle sopivia ja ylellisiä. En olisi itse koskaan raskinnut tilata Wollmeisea, puhumattakaan siitä, että olit tässä viimeisessä paketissa lähettänyt myös siitä neulotut sukat (jotka ovat juuri passelit ja tulevat käyttöön jouluna).  Tässä joulukuun paketissaoli myös Ilun käsinvärjättyä, vedenväristä bambuvillaista sukkalankaa, tarroja sukkien pohjiin (ne saavat odottaa, kunhan pojantyttäreni oppii seisomaan), huimat puikkopidikkeet (puikkoni ovat kaikki sekaisin), sekä namia, SUKLAATA.

Ja kuin pisteenä i:n päälle: tupsuttimet! Olen tuskaillut epätasaisia pahvipyöriöillä tehtyjä tupsujani, joista tulee liian harvoja, joten nyt vain kokeilemaan tuolla. Tosin viime viikonlopuksi poikain gladiaattorikisan palkintopipoon tekemäni neonpunaiset tupsut tulivat kiitellyksi: roikkuivat eri tasolla ja olivat eripariset, niin kuin pitikin.

Olen iloinen, tyytyväinen ja kiitollinen. Palaan asiaan ja toiseenkin, pika puoliin.

Ei, en minä paketista mutise! Kaikkea muuta: huopuvaa lankaa ei ole koskaan liikaa. Tuo on niin hyvä väri, että voisin tehdä siitä Pikkulikale myssyn, kun keksin sopivan ohjeen. Ja entäs tuo kirja sitten: Olen ajatellut, että neulahuovutus ei ole minua varten. Mutta nyt on hyvät ohjeet. Kiitos! Huovutusneuloja ja vähän villojakin on omasta takaa. Lämpimät suklaajuomat ovat tarpeeseen, ja kortti sopii kyllä kokoelmiin.

Jotakin pientä saan aikaiseksi. jotakin isompaa on odottamassa pingotusta. Mutta tekstiä en tunnu saavan, en sitten millään.  Sain sikatautipiikin viikko sitten, ja nyt olen koettanut vältellä kaikkia ja kaikkea, jopa tätä näppäimistöä. Itsestään ei voi olla varma siitäkään. Tänään sain kuitenkin hetken haistella vauvaa; mikä ihanuus ja nauru.

Synttärisukat ja kaksi pipoehdotelmaa, kaikki samalle tytölle.

JA kuvien laadusta en edelleenkään puhu. :(

Tein alkuviikolla 7 vuotta täyttäneelle ystävälle pipon, dinosauruspipon. Intarsia ei ole mnun juttuni, eivät liioin kirjoneuleet. Mutta niin se vaan syntyi. Dinosauruksenkuvaan käytin apuna Mandy Poversin tekemää kuvaa. JA jos nyt kirjoittaisin tähän pipoon ohjeen (omintakeisine kavennuksineen :D), voisin sanoa, että sen oikeudet ovat minun.

Ei muuta.

Eilen vein postiin paketin, jonka sisältönä olivat nämä neuleet.. Se ei ole vielä perillä, mutta laitan nämä näkyviin juuri nyt, kun muistan ja saan aikaiseksi. Onpahan jotakin lämmikettä pienelle C:lle, kun tilee kolmen viikon päästä kotiin E-A:sta.

Lankana kaikissa Wool, ohjeet enempi tai vähempi sovellettuja. Kyllä täällä jotakin siis valmistuu.

Selaimen vaihto, järjestelmien uudistukset ja etenevä dementia ovat aiheuttaneet monenlaista harmia. Ennen kaikkea sen huomaa siinä, että salasanat tuppaavat hukkumaan ja unohtumaan. Siinä on siis vielä yksi syy siihen, että blogi päivittyy hitaasti ja harvakseltaan. Toinen syy lienee se, että olen paljastumaisillani, ollut jo kauan. Tarkoitan sitä, että en tunnu osaavan kirjoittaa niistä asioista, jotka eniten painavat, koska en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä (koska sitten minulla on yksi taakka lisää). Outoa, eikö vain? Ainakin se sotii sitä periaatettani vastaan, että kirjoitan silloin kun huvittaa ja ennen kaikkea siitä, mikä mielessä kulloinkin on. Seuraus: en juuri kirjoita.

Blogilistalle ujuttauduin uudelleen, mutta rinkilaatikot eivät toimi kuten haluaisin. Niin paljon olen ymmärtänyt, että RingSurfin uudistusten takia minun tulisi kirjautua uudelleen tai aktivoida jäsenyyteni. En tunnu saavan sitäkään aikaiseksi; jonkun pitäisi kaiketi tulla se neuvomaan kädestä pitäen. Jollakin merkillisellä tavalla tämä kone alkaa etääntyä minusta. Minähän olen sillä tavoin vanhanaikainen, että mulla on pöytäkone, ja joudun aina etsiytymään sen luokse.

Muutamia kuvia odottaa kamerassa siirtämistä. Jännitänkin, mahtaako se onnistua, kun kamerakin temppuilee. Minussahan ei siis teknistä vikaa ole, vaan laitteissa. Laitan tänään yhden paketin postiin, ja sen jälkeen voin tutkia kuvien laittamista tänne blogiinkin. Viime viikolla sain valmiiksi 92 cm:n slipoverin Nallesta ja mummaneuleen E:lle. Jälkimmäiseen tuli pipokin, vaaleammasta langasta, mutta ainakin se oli vielä liian iso.

Nyt vain murehdin muutamien läheisten elämää, vaikka tiedän, että se pitäisi sulkea ajatuksista, jotta itse selviäisi. Tuntuu, että sosiaalisen verkon olemattomuus osoittaa olemassaolonsa karuimmillaan. Osoitteleeko se? VAi osoittaako se minun paikkani? Menen päiväkahville.

Det är just så som sägs på chokoladboxen: Merci! Finest Selection.  Tyvärr är bildens kvalitet inte så bra. För det mest tycker jag äntligen av garn: färgtoner är just som de där gyllene björkar som jag ser  där ute bakom vårt hus. Garnet är också så mjuk. Har du själv färgat eller även själv spunnit det, Birgitta? 

Tämä oli siis se paketti, jonka sain Stickameran lanka- ja suklaavaihdossa. Luotan, että saan paremman kuvan, kun lanka on muuttunut neuleeksi.  Andra paketet fick jag från min finska hemlis.

Myös SNY:ltä sain kuluneella viikolla lokakuisen paketin. Olkoonkin, että se oli tummasävyinen luonnostaan (ihan niin kuin minä itsekin), tämä kuva lainakameralla tekee siitä vielä mustemman. Lanka on siis ihmeen kaunista Wollmeisea (!), ja paketissa oli lisäksi hieman pientä purtavaa, jonka jaoin puolison kanssa päiväkahvilla, sekä Inge Löökin kortti lukevista mummoista! Löök on yksi suosikkini, ja vaikka minulla on tuo kortti ennestään, se on kirjoittamaton, joten tämä yksilö pääsee kokoelmiini. Luotan, että ku saan jolloinkin nuo Fratellot valmiiksi, on kuvakin parempilaatuinen. Kiitos, armas SNY. Tunnen itseni prinsessaksi. 

JA päivä: se on harmaa. Viisainta lienee laittaa jokin piirakka uuniin ja laittaa teetä. Lankaa on yllin kyllin, samoin neuleohjeita, mutta huonosti valmistuu mitään. Jostain merkillisestä syystä en ole saanut valmiiksi paljoakaan, ja vielä vähemmän olen tyytyväinen mihinkään, mikä valmistuu. Tämän Bella Karhun tein kuitenkin pienen pojantyttären ristiäisiin. Inspiraatiota antoivat  VillapallonSepe-karhu ja Aleenan mekko.

Voin oikeastaan aika hyvin. Viime viikko oli varsin aktiivinen kyläilyjen ja vieraiden kanssa. Tällä viikolla olen taas tavannut vauvaa, ihanaa pojantytärtäni, joka on jo saanut kolme kaunista nimeä. Mikään niistä ei ollut se, joksi häntä ristiäisiin asti kutsuttiin, mutta yhtä kaikki, ne ovat sieviä niin kuin tyttö itsekin.  En toistaiseksi laita kuvaa enkä kerro tarkemmin, koska olen edelleenkin pysytellyt anonyymina.

Kamera on muuten epäkunnossa. En ole varma, onko vain patteri tyhjä vai onko koko laite epäkunnossa. Se on jo kymmenen vuott vanha, halpa digikamera, joten aikakin voi olla jo täysi. Takuumiehet, hoi! Siksi sääli, että olen saanut kaksi ihanaa pakettia, joista mieluusti laittaisin kuvaa näkyviin. Olen saanut myös pari neuletta valmiiksi.

Ensinnäkin: minulla on aivan loistava SNY! Eilen pääsi ihan itku, kun hain lokakuun pakettini postista. En ole koskaan ostanut nettikaupasta lankaa, saati sitten ulkomailta tai ihan itselle. JA minun SNY:ni  lähetti minulle erittäin tummanpunaruskean Fratello Kitin Yarnissimasta. Pari päivää sitten palelin ja totesin, että itselläni ei ole ohuita villasukkia. Tästä sellaiset saan, kunhan maltan alkaa kutoa. Varmaan vasta vuodenvaihteen tietämissä, mutta kuitenkin. Tuhannesti siis taas kiitoksia; menen tätä menoa ihan piloille hemmottelulla. (Paketissa oli vielä muutakin mukavaa, mutta palaan siihen pikapuoliin, kun saan kuvan.)

Osallistuin myös lanka- ja suklaavaihtoon, jonka järjesti Stickamera.  Se oli hetkellinen päähänpisto, suklaanhimossa, mutta tänään sain sen paketin. lähettäjä oli arvannut värini oikein, vaikka sanoi, että ei osannutkaan blogiani lukea. Lisäksi hän oli tuplannt sekä langan että suklaan määrän. (Har deltagit i Stickamera's garn- och chokoladsbyte. Jo, det var till och med av ett infall, och mest på passion till chokolad, men ville också vara med på den  i denna gång. Och det belönade sig nog!  Tyvärr har ja ingen kamera hemma just nu, men vill ta ett foto av paket snart. Garnet passar på mig jättefint: tonar av höstens orange färgen och ullgarn i alla fall! Vill också säga, att Birgitta, som hade sänt detta paket, hade även fördubblad mängden av gar och chokolad! Tusen tack!)

Olin kovin epäileväinen liittyessäni tämänsyksyiseen Salainen Neulova Ystävä -tempaukseen. Mutta turhaan! Sain ensimmäisen ja oikein ihanan paketin tänään. Hain sen postista ennen sienimatkaa ja avasin odotellessani puolisoa (jota en vielä silloin tiennyt eksyneeksi). Paketin sisällä ollut valkosuklaa-basilika-mansikka tuli tarpeeseen, kun hain mierolaisen  matkan päästä. Oli siellä paketissa vielä toinenkin suklaa, tiramisun makuinen Kalevin suklaalevy. Ja vaikka mitä muuta! Kuvassa eivät tule oikeuksiinsa hienot, vaneriset sukkablokkarit, jotka toden totta ovat juuri minun kokoani. Olen ihaillut sellaisia monesti, mutta todennut, että ne ovat juuri sellaista ylellisyyttä, johon ei ole varaa. Oranssinvärisestä Dandy-langasta SNY ehdotti huivia, ja sellainen siitä voi hyvinkin tulla. Kaunis, pehmeä lanka. Zitron Loftista tulee niin ikään jotakin mukavaa, ja punamustasta (arvatenkin Kauni-langasta) tulee varmasti huivi. Sekään ei näy tässä kuvassa kuin mustana, mutta kuvaan vielä tarkemmin, viimeistään kun olen saanut siitä jotakin alulle. Ja värillinen pampulalanka voi muuttua miksi vain. Tuhannet kiitokset kauniista ja mieluisista asioista, hyvä ystävä! Niin monta ja niin kauniita!

Niin, ja kortin kuvassa olevaa lukevaa tyttöä minulla ei ennestään ollut. Sekin vielä!

Olemme sienestäneet ahkerasti. Toisin päivin sato on erinomainen, toisinaan kehno. Toisaalta: mikä tahansa sieniateria on hyvää ja tervetullut pienen budjetin talouteen. Enemmänkin olisi säilötty marjoja (ja niitä saisi vieläkin), mutta meillä on kovin pieni pakastin. Nyt on kuitenkin raivattu tilaa toiselle pikkupakastimelle, ja olen koettanut metsästää noin sadan litran kaappipakastinta käytettynä, mutta joutilaita ei niin vain tunnu olevan. Metsästys siis jatkuu; vinkkaa, jos tiedät sopivan hyvän matkan päässä.

Käsitöitä ei toisin päivin tule ollenkaan, toisin päivin jonkun verran. Kuvia saa joskus, joskus ei. Ja joskus ihan kelvollisia ja joskus vähemmän hyviä. Mutta tämähän on jo ennestään tuttua. Touko-kesäkuussa neuloin muutaman huivin, joista Zetoria on jo esitelty viime kuussa. Toukokuussa tein SeijaP:n ohjeella Pellavapolun (jonka ohje on kesän pitsineule-Ullassa). Seija sai siitäkin niin kauniita kuvia: tämä on siis hänen ottamansa.

Veljentytön rippilahjahuivi taas on Silviasta tehty Swallow tail. Se on yksi niistä neuleista, johon olen tyytyväinen. (Toinen on myöhemmin tekemäni kermanvaalea huivi ja samalla mallilla, Kamenasta.)

Heinä-elokuussa tein Paulle pari jakkua, joista hän laittanee kuvaa myöhemmin. Sitten vielä Novitan Siljasta peitto vauvalle, mallineule jostakin viimevuotisesta Novita-lehdestä. Tähän kuvaan sain palan peittoa ja osan huivia; nyt ne ovat jo menneet uusille omistajilleen.

Ja vielä M:lle huppari, jonka lähetin jo keväällä. Baskerin samasta langasta vein kesällä, kun kävimme, mutta eihän siitäkään kuvaa ole.

En linkitä. En viitsi. Menen saunaan.

Minusta tuli pienen tytön mumma 12. elokuuta. Kukaan ei kertonut, että lapsenlapsen syntymä oikeasti mullistaa mumman mielen läpikotaisin. Olen käynyt läpi äitiyttä, lapseutta, mummoutta; kaiken jatkumoa. Pieni on niin pieni ja ihmeellinen. Nuori perhe elää tässä lähistöllä, onneksi, mutta koetan kaiken aikaa opetella olemaan huolehtimatta erityisesti. Vaikeaa se on, mutta välttämätöntä kaikkien kannalta. Koska edeleen olen anonyymi, pienestä elokuun prinsessasta en laita kuvaa. Kuvan kaunis, vaaleahiuksinen ja siro tuhisija hän on, maailman kaunein.

Neuleet ovat julkisia, ja joistakin olen saanut parempia kuvia, joistakin en. Ja joistakin en minkäänlaisia. Parhaillaan on puikoilla peite. Ja välillä teen jotakin ihan muuta. Tuo bambulanka on todella erinomaista ja mukavaa, joten siitä varmaankin valmistuu vielä lisääkin neuleita. Ruskeat valmistuivat syntymän alla ja mekko heti syntymän jälkeisenä päivänä, kun olin tytön tavannut.

Aiemmin olin tehnyt monenlaisia villavaatteita, ja osa niistä on jo ollut käytössä. Puhelinkamerakuva ei pääse oikeuksiinsa, tai siis neule ei pääse oikeuksiinsa puhelinkuvassa:

Bambinohaalari on sinipilkullinen, ja sama vaikka ei olisi kuvaa ollenkaan. Käytössä on ollut ja pesuakin jo kaipaa, sillä ruoka maistuu ja elimistö toimii:)

Klassinen kypärämyssy on ihan paras. Tossut pysyvät vielä jalassa. Kaipailisin kuitenkin kunnon sukkamallia. Martta-sukatkin vauva sai sairaalan kautta, mutta kyllä ne ovat aika suuret ja huonosti sopivat.

Nämä punaiset nauhat pujottelin jo ennen syntymää, mutta lupasin vaihtaa, jos tarpeen. Ei ollut :)

JA lopuksi jotain ihan muuta. Ruotsin-serkkuni kävivät veljeni luona kylässä, ja vein kummallekin Kauni-langasta tekemäni huivit. Toiselle aiemmin tehdyn vihreäkeltaisen Revontulen (jota olen jostakin syystä kutsunut aiemmin sateenkaareksi, anteeksi vain, AnneM). Toiselle värkkäsin ensimmäisen Zetorini, ja siitä tuli oikeastaan aika kaunis. Kuva on rajattu tarkoituksella näin, että keisarinkruununi näkyvät. Ei, A. ei leiki matadoria.

Korjasin muutaman virheen aiemmista lokeista. Nyt olisi myös niihin liittyviä kuvia saatavilla, mutta en ole päättänyt, laitanko ne vanhoihin lokeihin vai kirjoitanko uutta. Linkit on edelleen aktivoimatta, mutta joku kaunis päivä, tai vaikka sateinenkin, sen teen. Sateinenkin voi olla kaunista, muutoinhan tämä eläminen olisi liian ankeaa. Kirjautumisongelma rateksi selainta vaihtamalla, mutta varsinainen ongelma ei selvinnyt. Olenkin nyt vähän toistaitoinen kahden selaimen loukussa. Hiljaa hyvä tulee.

Päivityksiä tulee nyt roppakaupalla. Olen nyt lainakoneella ja siksi laitan ihan muutaman ajantasaisenkin rivin tähän. Tosin teksti näytöllä on niin pientä, että minun ikänäölläni siitä ei saa selvää.

Elämme jännittäviä aikoja. Muistelen taas sitä, että neulominen jollekulle on kuin esirukousta: kaikki ajatukset on keskitetty neuleen saajan. Kenties juuri siitä syystä minun vauvaneuleistai tulee enemmän tai vähemmän epätyydyttäviä, sillä en vieläkään tiedä, millainen tulija on: minkä kokoinen, mitä lajia ja minkä värinen. Odotan kiinnostuneena hänen saapumistaan. Lauantai olisi kovasti hyvä päivä syntyä, sillä silloin on monen hyvän ihmisen syntymäpäivä. Mutta tuleepahan koska vain, niin se päivä on myös aivan erityinen.

Kaipailisin kahta lankaa, vaikka minulla kaikenlaista on. Sitä beigeä bambua ostaisin enemmänkin, Novitan siis. Tai mieluusti vaihtaisin johonkin. Sitten kaipaisin vähän sitä Jussi-paidan väristä Woolia, viininpunaista siis. Mulla ei ole vyötettä, mutta se on jo joidenkin vuosien takainen. Sitä riittää puolikin kerää. Jos sinulla on ylimääräisenä, ilmoittele vaikka maililla.

Päivitän seuraavan kerran sitten kun oman koneeni mysteeri on – toivottavasti – selvinnyt. Tässä tuolissakin on huono istua.

Tässä lokissa ei ole kuvia eikä linkkejä, koska olen lainakoneella. Laitan sen kuitenkin; sen päiväys on joskus heinäkuun 20. päivän jälkeen.

Lokikirjan aloittamisesta on yli neljä vuotta. Viimeisin niistä on ollut henkisen myllerryksen aikaa. Tapahtumia arjessa ei ole kovin paljon, mutta kasvaminen siksi, mikä on, vie voimia. Juuri kun kuvittelee tulleensa perille, aukeaa uusi käytävä. Eikä tälle loppua näy. Luulenkin, että loppu tulee yllättäen ja lopettaa kaiken, kun on sen aika.

Olen lukenut ja kirjoittanut koko elämäni ajan. Kummankin taidon opin viisivuotiaana, lukemisen jopa vähän aiemmin. Lähes yhtä kauan olen viettänyt lankojen ja puikkojen parissa. Iloitsen siitä, että ne kaikki osaamiseni alueet ovat edelleen ja vielä tallella. Nykyisellään kuitenkin kaikki tuntuu jäävän puolitiehen. Vain tyytymättömyys tekemiseen jää päällimmäiseksi. Vielä en ole kuitenkaan siinä vaiheessa, jossa mummu oli viimeisinä vuosinaan: sukista tuli eripariset, tumpuista erikokoiset ja raidat vaihtelivat. Alkuun hän siitä kiukustui mutta lopuksi nautti vain siitä, että sai puikoilla langan silmukasta läpi; mitä sitten, vaikka sukan varsi venyi puolimetriseksi! Tuntuu, että en ole saanut mitään aikaan, mutta sekin lienee tunteen tasolla, sillä laskelmat osoittavat, että lankaa on kulunut sata grammaa yli 7 kilon vuoden alusta. Keskeneräisiäkin on enää kaksi, mikä sekin lienee voitto. Kuvia ei läheskään kaikista tekemisistä ole, sillä niin merkillinen on tunne, kun työ on kokoamista vaille valmis: ei muuta kuin kiinni vaan, ja matkoihinsa saajalle!

Viimeisimpiä ovat kolme huivia, joista yksi SeijaP:lle koeneulontana. Ehti se ennen Ullan julkaisemista. Mutta siihenkään en ollut tyytyväinen. Onneksi Seija osasi taikoa sen ihan sopivaksi. Samaan aikaan valmistui pääskysensiipi veljentytön rippilahjaksi Sivillasta, ja eilen otin pingotuksesta Zetorin, joka menee serkkulikalle Ruotsiin. Näiden välillä tein lisäksi Paulle villatakin, jonka nimeä en nyt muista. Malli oli parin vuoden takaisessa IK:ssa, kaivelen sen myöhemmin. Lanka oli jotakin ihan muuta, mutta väri lähes sama.

Tarton torilta sain lankaa Haapsalu salliin, ja ohjekirja löytyi TRÜ:n kirjakaupasta. Viimeisimmässä Ullassa Marjut noita minunkin hyllyssäni olevia virolaisia pitsikirjoja esittelikin.  Saapa nähdä, kuinka onnistun pitkämielistelemään – saanko valmiiksi yhtään saalia. Muuten muutama päivä suunnittelematonta oloa lahden eteläpuolella toi toivotun etäisyyden (ja loven luottotiliin), mutta myös läheisyyttä, lämpöä ja yhteisiä hetkiä rakkaani kanssa. Paulle kiitos vielä sekä henkisestä että aineellisesta tuesta!

Suunnitellummin lomailimme sitten viime viikolla, mikä sekin oli hyvä. Oli oivallista viettää hetkiä ihanien ystävien luona. Parasta oli kuitenkin tavata hyvä toveri, pitkäaikainen ystävä Juha ensi kerran kymmeneen vuoteen. Olen toki ollut yhteydessä, mutta jälkeläisiään en ollut tavannut koskaan ennen. Voin sanoa niin kuin tamperelaisen kuuluu: Mutta siitä mun on mieleni hyvä, että ma senkin vielä nähin.

Meillä ei ole vielä vauvaa. Mutta aika alkaa olla niin kypsä, että voin tulla mummaksi vielä tämän kuun puolellakin. Määräaika umpeutuu tosin ensi kuussa. Seuraavaksi laitankin nuo vauvaneuleet valmiiksi, niin saa K tutkia, mitä tarvii ja mitä ei. Ihan heti ei tarvi villaisia, ja nopeasti kasvaa kuitenkin vauva. Mutta kun teen varastoon, niin kyllä niille käyttäjä löytyy.

Osallistun syksyn SNY-kierrokselle pitkästä aikaa. Jospa se vaikuttaisi tämän lokikirjankin ylläpitoon taas. Olen nyt joka tapauksessa päättänyt olla entistä julkisempi, joskin vieläkin anonyymi. Tosin siinä vaiheessa, kun vien tämän Facebookiin tai Ravelryyn, olen jo ihan julkinen eläin. Facebookissa  seikkailen paljon, ja olen mieltänyt sen nimenomaan julkisen kannanoton, politikoinnin ja yhteiskunnallisen keskustelun paikaksi. Sitä moni taas ei halua tehdä. Ennen nykyisen ”hide”-toiminnan tuloa sanoin irti joitakin kaveruuksia siellä, koska en jaksa enkä kykene pitää yhteyttä siinä määrin kuin haluaisin. Olen niin toivoton pelkässä small talkissa muutenkin: olen pikemminkin vaativa ja vakava kaikissa ihmissuhteissani. Ravelryn anti on ollut minulle enimmäkseen ihastelua ja joidenkin ohjeiden hyödyntämistä. Haluaisin kyllä niin paljon muutakin. JA joka asiassa.